Muun muassa metsäalan tulevaisuusfoorumin tutkijana toimineen Donner-Amnellin mukaan metsäteollisuuden tulevaisuuden kannalta tärkein kysymys on, pääseekö se puuraaka-aineeseen perustuvilla tuotteilla kiinni tulevaisuuden vähähiilisiin kasvulohkoihin. - Jos hyväkatteiset uudet metsäteollisuuden tuotteet skaalautuvat globaalisti ja merkittävä osa niiden valmistuksesta pysyy Suomessa, metsäteollisuuden merkitys kansantaloudessa säilyy korkealla. Uuden tuotannon sijoittuminen muualle kuin Suomeen on kuitenkin iso riski, minkä seurauksena metsäteollisuuden osuus sekä bruttokansantuotteesta että viennistä voi laskea.

– Vaikka vaihtoehtoisia metsäteollisuuden skenaarioita on pohdittu yritysten lisäksi yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, on oletettu liikaa, että paperin sijaan löytyy yksi paperin kokoluokkaa oleva dominoiva tuote. Yhden tuoteryhmän sijaan metsäteollisuuden asema voi säilyä vahvana vain usean hyväkatteisen tuotteen kautta.

Tätä ei Donner-Amnellin mukaan uskottu kymmenen vuotta sitten. - Vetää nöyräksi, kun arvioita metsäalan tulevaisuudesta joudutaan tarkistamaan uusiksi. Opetus on se, että ei pidä lukkiutua kulloinkin vallalla oleviin käsityksiin, vaan on otettava koppia heikoistakin uusista signaaleista.

– Terva-aikana sanottiin, ettei tervan tilalle voi tulla mitään muuta. Samoin kävi paperin kanssa. Olen vakuuttunut, että metsien teolliselle käytölle tulee vähitellen löytymään uusia tuotteita, mitkä perustuvat kuituun, ligniiniin ja tukkipuuhun tai johonkin, jota ei vielä tiedetäkään.

Donner-Amnell Jakob. Kuva: Lari Lievonen

Jos metsäteollisuudessa halutaan kehittää oikein ison volyymin tuotteita muille aloille, niin ne tulee tehdä itseään isompien toimialojen kuten auto-, kemian- ja energiateollisuuden kanssa.

Jakob Donner-Amnell, tutkija

Teknistä hiiltä akkuihin ja hiilikuitua metallin korvaajaksi

Ennakointiin paperiteollisuuden tulevaisuudesta havahduttiin Suomessa ensimmäisten paperitehtaiden sulkemisten jälkeen 15 vuotta sitten. Donner-Amnell arvioi nyt, ettei energiatuotannosta tule metsäteollisuuden pelastajaa eikä metsäyrityksistä isoja biopolttoaineen tuottajia, kuten tuolloin uskottiin. - Vaikka biopolttoaine- ja biopolttonestemarkkina on suuri, sen kasvu tulee pääosin perustumaan muuhun raaka-aineeseen kuin puuhun.

– Energian sijaan kartongista ja sellusta on tullut kasvubisnestä. Metsäteollisuus suunnittelee teknisen hiilen tuottamista akkuihin ja hiilikuitua, mitä voi käyttää esimerkiksi auton osissa ja tuulivoimaloiden lavoissa. Kun hiilikuiduilla voidaan korvata metalleja, se antaa valtavia mahdollisuuksia. Jos päästökauppa tuo lisää hintapaineita metallin tuotantoon ja ligniinipohjaisesta korvaavasta hiilikuitutuotannosta saadaan skaalattuna kustannustehokasta, siitä voi tulla metsäteollisuudelle erittäin merkittävää.

Teknisen hiilen tuottamista akkuihin Donner-Amnell pitää erittäin kiinnostavana. -Akkumineraalien riittävyys on iso pullonkaula jo nyt. Vielä emme tiedä, syntyykö näistä ligniinipohjaisista ratkaisuista mineraaleja ja metalleja korvaavia tuotteita, mutta nämä ovat erittäin lupaavia johtolankoja metsäteollisuuden uudistumiselle.

– Kun ennen sanottiin, että ligniinistä voi tehdä kaikkea paitsi rahaa, nyt tilanne näyttäisi lopulta muuttuvan. Kun painetta uusiutuvien raaka-aineiden ja materiaalien käyttöön luodaan joka puolelta, monet isot kuluttajapuolenkin brändit haluavat erottua kestävyys- ja vastuullisuusteemoilla ottamalla niitä käyttöön. Näiden tuotteiden on oltava laadultaan ja kustannustehokkuudeltaan vähintään yhtä hyviä kuin fossiilisten.

Uusien tuotteiden kehitystyö ja markkinoille tulo vie Donner-Amnellin arvion mukaan aikaa. - Ehkä 15-20 vuoden kuluttua kolmannes metsäteollisuuden liikevaihdosta voisi tulla näistä uusista tuotteista. En ole huolestunut siitä, etteikö tuotteita löydy, se vie vain aikaa. Suomen metsäteollisuus ei voi elää vain raaka-ainepohjan ja nykyisen tuotannon varassa. Se on hiipuva tie. Vaikka kartonki- ja sellumarkkinat ovat kasvavia, mutta niiden arvonkehitys ei juuri parane. Kaiken uuden kehittämisellä on kiire, koska se on hidasta.

Puurakentaminen osaksi kaupunkien ilmastopolitiikkaa

Donner-Amnell muistuttaa, että nyt metsäteollisuus joutuu kohtamaan uusien tuotteiden myötä myös kuluttajamarkkinan, missä ei ole pehmopapereita lukuun ottamatta ollut. - Kun kuluttajamarkkinoilla toimivat brändit kuten kauppa tai pikaruokaketjut haluavat esiintyä ympäristöystävällisinä, ne ottavat käyttöön kestävyyttä ja uusiutuvuutta korostavia muovittomia tuotteita.

– Myös paljon sementtiä ja terästä käyttävässä rakentamisessa on paljon hiilineutraalisuuteen liittyviä haasteita. Rakentamisen muovia käyttävät eristeet voidaan tulevaisuudessa ehkä korvata nanosellupohjaisilla eristeillä. Rakentamisen hiilijalanjälki on sen verran iso, että puurakentaminen voi tarjota siihen paljon. Jos rakentaminen hyödyttäisi nykyistä enemmän puurakentamisen ratkaisuja, sillä olisi iso merkitys niin rakentamisen päästöjen kuin hiilen sidonnan kannalta.

Donner-Amnell odottaa puutuoteteollisuuden ja mekaanisen sahateollisuuden roolin kasvua metsäteollisuudessa. – Se olisi yhteiskunnallisesti fiksua, koska tukista metsänomistaja saa tulonsa ja puutuoteteollisuuden koko arvoketju on erittäin työllistävä. Kun Suomessa isot yritykset ovat keskittyneet enemmän kemialliseen metsäteollisuuteen, ei nähtävästi ole ollut halua puun hankinnan ja hinnan takia kasvattaa mekaanista jalostusta.

– Monelle kaupungille ja kunnalle näyttää puurakentaminen olevan keino omien ilmastotoimien toteuttamiseen. Kunnat, kaupungit, sairaanhoitopiirit ja opiskelija-asuntosäätiöt ovat merkittäviä tilaajia ja voivat osoittaa, että julkinen rakentaminen sitoo hiiltä ja erottua sillä. Myös monet rakennusfirmat sanovat, että tähän asti ne eivät ole uskonut tähän puurakentamiseen. Nyt ne näkevät, miten merkittävä ala se on ja osa on siirtänyt painopistettään siihen suuntaan aika voimakkaasti.

Strategisia liittoutumia metsäteollisuuden ja muiden alojen kanssa

– Jos metsäteollisuudessa halutaan kehittää oikein ison volyymin tuotteita muille aloille, niin ne tulee tehdä itseään isompien toimialojen kuten auto-, kemian- ja energiateollisuuden kanssa. UPM:n Saksan kemian tehdas on esimerkki tästä, kuten myös Stora Enson uudet biohiilihankkeet, jotka syntyvät ja skaalautuvat muiden toimijoiden kanssa. Metsäteollisuus tarvitsee muiden toimialojen tuote- ja markkinatuntemusta sekä osaamista kuluttajamarkkinoilla.

Donner-Amnell ei usko, että metsäteollisuus tulee säilymään tuote- tai omistusrakenteeltaan nykyisellään. - Metsäteollisuus tulee menemään uusille toimialoille, joiden kanssa syntyy yllättäviä kumppanuuksia. Suomen kannalta suuri kysymys on, sijoittuuko uusien tuotteiden tuotanto Suomeen vai lähemmäksi markkinoita. On hankittava vahvaa osaamista uusien tuotteiden kehittäjänä ja tavoiteltava investointeja Suomeen.

– Uusista tuotteista voi tulla niin hyviä patentteja, että metsäteollisuudesta voisi tulla eräänlainen Nokia siinä suhteessa, että osa liikevaihdosta koostuu lisenssien myynnistä. Vaikka joku voi sanoa tätä utopistiseksi, muovitonta elintarvikekartonkia valmistava KotkaMills on hyvä esimerkki siitä, mitä tullaan näkemään. Itävaltalainen paperi- ja pakkausteollisuuden valmistaja Mayr-Melnhof Karton AG hankki kotkalaisyrityksen omistukseensa, koska se vahvistaa heidän brändiään ja osaamistaan.

Donner-Amnell pitää todennäköisenä, että strategisia liittoutumia tullaan näkemään metsäteollisuuden ja muiden alojen yritysten kesken. Muiden toimialojen yritykset hankkivat omistukseensa joko kokonaisia metsäalan yrityksiä tai osia niistä, jos ne tuottavat muiden toimialojen tarvitsemaa raaka-ainetta tai tuotetta. Esimerkiksi rakennusalan yritykset ostavat puutuotealan yrityksiä, koska ne tarvitsevat puutuotealan osaamista puurakentamisen kasvaessa. Muun muassa Itävallassa näin on jo tapahtunut.

Metsäkäyttöön liittyvät muuttuveet arvot huomioitava

-Tulevaisuudessa metsäteollisuuden on otettava nykyistä vakavammin metsien rooli hiilen sidonnassa ja niiden monimuotoisuuden säilyttäminen. Ne ovat selkeitä reunaehtoja puun käytön lisäämiselle ja yritykset ovat tästä tietoisia. Vaikka ilmastomuutoksen seurauksena metsien kasvu lisääntyy, niiden käyttöosuus voi kasvaa vain, jos samalla otetaan käyttöön uusia keinoja nielujen kasvattamiseen. Nyt on muutosta tapahtumassa, kun tutkitaan nieluja lisääviä metsänkasvatus- ja hakkuutapoja.

Donner-Amnell muistuttaa, että myös metsänomistajien ja kansalaisten metsänkäyttöön liittyvät arvot ja asenteet ovat myös muuttuneet. Metsien talousmerkitys on suhteellisesti pienempi samalla kuin niiden muu merkitys on kasvanut. - Kun ennen pidettiin selvänä, että kaikki puu ohjataan metsäteollisuuden käyttöön, nyt osa metsänomistajista haluaa itse päättää miten metsiänsä hoitaa ja mihin niitä käyttää. En usko, että niiden osuus, jotka siirtyvät jatkuvaan kasvatuksen tai vähentävät puun myyntiä kasvaisi hallitsevaksi, mutta se tulee vaikuttamaan puun saatavuuteen jossain määrin.

-On myös metsänomistajia, joille hakkuujälki on merkittävämpi kuin myynnistä saatava tulo. Tämäkin on tulevaisuudessa otettava puun hankinnassa nykyistä paremmin huomioon. Metsänomistajien kenttä on nykyään niin moniarvoinen ja kirjava, että sitä on hankala valtion tai EU:n päätöksillä komennella tai puumarkkinoita säädellä.


EU:n metsäpoliittisissa linjauksissa on Donner-Amnelin mielestä muistettava, että pääosassa jäsenmaista metsien merkitys on vähäinen. - Vaikka puusepän- ja puutuoteteollisuudella on monissa Keski-Euroopan maissa suurta paikallista työllistävää merkitystä, EU:n viennin ja kokonaistalouden kannalta metsäsektori on vähäpätöinen tekijä, mikä selittää sen tapaa ajatella metsistä. Suomessa ja Ruotsissa taas metsäsektorin merkittävyys tekee sisäisestä metsäkeskustelusta erilaisen kuin EU:ssa.


-EU-komission heinäkuussa julkistamat ilmastopaketti- ja metsästrategiaehdotukset on metsätaloudessa ja -metsäteollisuudessa otettu vastaan helpotuksen huokauksella, koska Suomen nieluvelvoite onkin maltillinen ja toimivalta metsissä pysyy kansallisena. Metsien käyttö ei silti jatku ennallaan. Nielut, monimuotoisuus ja tuotteiden ilmastorooli ovat päinvastoin nousemassa keskeisiksi kilpailutekijöiksi metsämaiden ja metsäteollisuusyritysten välillä. Suomella ja sen yrityksillä on hyvät mahdollisuudet pärjätä siinä kisassa, mutta vain jos niihin hanakasti tartutaan, muistuttaa Donner-Amnell.

Markku Laukkanen
Kirjoittaja:

Markku Laukkanen

3.8.2021